Tyttö tehdä tyttö

Removed comments/submissions for /u/Su0listo

2020.08.10 21:19 MarkdownShadowBot Removed comments/submissions for /u/Su0listo

Hi Su0listo, you're not shadowbanned, but 32 of your most recent 103 comments/submissions were removed (either automatically or by human moderators).

Comments:

g10sb8j in Suomi on 10 Aug 20 (1pts):
mun mielestä vähän kaukaa haettua jos itsekkin kirjoittaja miettii että jotenkin alitajuisesti tehnyt asian. eiköhän kyse ole historian uudelleenkirjoittamisesta nyt kun molemmat kärsivät...
g10pag4 in Suomi on 10 Aug 20 (1pts):
ehdottaisin pätkän "miehelle" että ottaisi itseään niskasta kiinni ja muuttaisi omilleen.
ei ole normaalia että tuon ikäisenä notkutaan äitin helmoissa.
g10jeu4 in Suomi on 10 Aug 20 (1pts):
saataisiinko Suomeen laki, että taloudellinen hyötyminen tehdyistä rikoksista on estetty. amerikassahan tällainen taitaakin olla.
g10h6g0 in Suomi on 10 Aug 20 (1pts):
mitäs tos on vikana?
g0yokrq in Suomi on 10 Aug 20 (1pts):
kyllähän se ainakin siihen vaikuttaa joutuuko käyttämään aurinkorasvaa
g0x161o in Suomi on 09 Aug 20 (1pts):
miten se vähentää kaupassa käyntiä jos joudut muiden juttujen takia käymään joka tapauksessa?
g0weejs in Suomi on 09 Aug 20 (1pts):
äitisi on kyllä siitä oikeassa että hieman vajaata kuluttaa vaatteisiin rahaa kun niitä saa ilmaiseksi tai puoli-ilmaiseksi, mutta jos sulla kerta on mielenterveysongelmia ja vaatteisiin tuhlaaminen...
g0vyxij in Suomi on 09 Aug 20 (8pts):
maksumuuri,
otsikon perusteella sanoisin että Suomella on maailman paras geeniperimä ja paras kulttuuri, jos joku asiasta valittaa hän luultavasti haluaa jompaa kumpaa heikentää
g0vlbtj in ProtectAndServe on 09 Aug 20 (1pts):
Are Finnish officers better at aiming, because it's working here?
Even the terrorist in Turku was stopped with a leg shot when he attacked first officers at the scene.
g0phggz in Suomi on 07 Aug 20 (1pts):
pitäisi lantalenkkari laittaa ennallistamaan joki
g0pa1td in Suomi on 07 Aug 20 (0pts):
ai työtakkiko sillä oli päällä, että oli jäänyt puukko rintataskuun :DDD
g0p9h5y in Suomi on 07 Aug 20 (1pts):
en osaa laittaa yksityisviestiä niin tuossa:
https://ylilauta.org/sekalainen/128498271
g0p36v7 in Suomi on 07 Aug 20 (1pts):
et viitsi katsoa videoita jotka haluat nähdä?
g0p2s7z in Suomi on 07 Aug 20 (-2pts):
kova jätkä
g0p0hzo in Suomi on 07 Aug 20 (-3pts):
en osaa auttaa oletko oikeasti niin herkkä että jotkin internetsivut pelottavat?
g0ozb7m in Suomi on 07 Aug 20 (-2pts):
en lähde arvailemaan mitään julkisesti, se on huhujen levittämistä.
jokainen voi katsoa videon ja tehdä omat johtopäätöksensä.
g0oyq91 in Suomi on 07 Aug 20 (5pts):
katsoitko tuon videon? tekijä käy ihmisen kimppuun ja lyö väliin tullutta ihmistä puukolla kaulaan.
g0oxwci in Suomi on 07 Aug 20 (0pts):
liekkö tuolla mitään väliä, turha levitellä mitään arvauksia. sitä en ymmärrä miten tuo video haittaisi tutkintaa, kun siinä näkyy mistä tilanne lähtee, miten se kehittyy ja mihin se loppuu
g0osbsi in Suomi on 07 Aug 20 (-8pts):
mua ainakin huvitti
g0oqr0v in Suomi on 07 Aug 20 (-7pts):
millähän tavalla se voisi haitata tutkintaa? aika hyvän kokonaiskuvan tilanteesta saa.
oikeaa syytä voi vain arvailla..
g0oozxg in Suomi on 07 Aug 20 (-10pts):
tästä löytyy ainakin ylilaudalta video mutta en osaa sitä linkittää tänne.
g0nnx1u in Suomi on 07 Aug 20 (1pts):
steen christensen ampui kahta poliisia teloitustyyliin eivät nämä veijarit
g0l9joq in news on 06 Aug 20 (1pts):
Why are US people so agressive all the time? I went there as a tourist and even servers would get agressive very easily.
g0kk63b in Suomi on 06 Aug 20 (-51pts):
joo ei
g0cxy1v in Suomi on 04 Aug 20 (1pts):
miksei?
g0cpuy2 in Suomi on 04 Aug 20 (1pts):
miksei vaan hyökätä tuonne ja lopeteta tuhoaminen?
g07tpm3 in Suomi on 03 Aug 20 (1pts):
pelottaa näiden nuorten puolesta, kun huolestuttavan usein nämä positiivisiin uutisjuttuihin valitut ihmiset ovat myöhemmin päätyneet vähän erilaisiin otsikoihin
g07hexi in Suomi on 03 Aug 20 (1pts):
oletko polttanut pilveä, se on tosi hauskaa
g07hd4y in Suomi on 03 Aug 20 (1pts):
suosittelen kokeilemaan huumeita on yli kivaa
g07gzgu in Suomi on 03 Aug 20 (1pts):
vaikea kyllä kuvitella mitään käyttöä näille ihmisille
toivotaan että saavat kaikki elinkautisen
g049bqr in Suomi on 02 Aug 20 (1pts):
vähän eriasia joku sivullisia tappava jengirikollisuus kuin juoppojen puukotukset
käy joskus pyörähtämässä noilla ruotsin mamualueilla, todella epämiellyttäviä paikkoja
g03mu9x in Suomi on 02 Aug 20 (1pts):
onko tietoa oliko tyttö ruotsalainen?
I'm a bot. My home is at /CommentRemovalChecker - check if your posts have been removed! (How to use)
Help us expose and stand up to social media bias and censorship!
submitted by MarkdownShadowBot to CommentRemovalChecker [link] [comments]


2019.09.07 21:31 BlueberryFairie Tunteiden purkua

Mulla nyt on vaan sellanen olo, että haluun purkaa tuntojani. Anteeks jo etukäteen.
Mua on kiusattu alakoulusta lähtien. Eka se kiusaaminen oli vaan sellaista et mut jätettiin huomiotta, kaiken ulkopuolelle. Sit huomasin, että etenkin tytöt puhui seläntakana kaikenlaista. Päin naamaa kyllä oltiin kivoja, mutta heti kun käänsin selkäni niin alkoi paskan jauhaminen. Poikien kiusaaminen oli suorempaa, eli mua haukuttiin milloin rumaksi, milloin läskiksi mutta sentään ne teki sen päin naamaa. Muistuu mieleen eräs liikuntatunti kun jouduttiin pariutumaan poikien kanssa, jouduin erään pojan pariksi, joka kieltäytyi koskemasta minuun. Oloni oli tuossa vaiheessa sellainen etten tuntenut enää itseäni edes ihmiseksi. Välillä tuntuu, että koko "naiseuteni" vietiin tällä pois. En osannut olla tyttö, mutta selkeästi en Poikakaan, koska hekään eivät suostuneet ottamaan minua mihinkää mukaan. Vietin aikani siis yksin, usein pelaten kotona joko nes:llä tai pleikalla.
Oli helppo uppoutua mielikuvitusmaailmaan jossa olin sankari. Haaveilin siitä usein. Koulussa sain vain paskaa niskaan myös opettajalta, joka aika suoraan otti minut varoittavaksi esimerkiksi luokan eteen jos en osannut jotain. Niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin luin kirjaa liian läheltä. Ei tuntunut kivalta. Oma isäni on alkoholisti. Välillä pelkäsin äitini puolesta. Vaikka myöhemmin olen ymmärtänyt myös isäni olevan sairas, ei lapsuuteni ollut helppo. Välillä minua surettaa enemmän se, että isästä on kivojakin muistoja kuin se, että kuinka paska isä hän osasi olla. Olisi helppo vain lohduttautua sillä ajatuksella että toinen on paska ihminen, mutta aikuisuuteen kuuluu kai se että osaa katsoa asioita toisenkin kantilta; isäni joka oli kerran jättänyt itsemurhaviestin keittiön pöydältä jonka sain löytää ekana. Hän ei tehnyt sitä mutta selkeästi oli ajatellut asiaa useasti. Silloin en osannut reagoida asiaan. Olinhan vasta 13v.
Nopeasti aloin kiinnostua itseni vahingoittamisesta. Otin vinkkiä tv:stä dokumenteista missä käsiteltiin anoreksiaa ym. Lopulta päädyin irrottamaan ihokarvanpoistolaitteesta teriä, ja aloin viillellä itseäni käsiin. Kuitenkin huomasin, sen tuovan huomiota vaikka piilotin kaiken useasti pitkiin hihoihin. Aloin lopulta viillellä paikkoihin jotka eivät olleet näkyviä, kuten sisäreiteni. Haaveilin usein itseni tappamisesta ja ajattelin että tekisin sen lääkkeillä. Kerran nappasinkin vanhempien kaapista jotai lääkettä ja isän viinapullon, mutta päädyin oksentamaan kaiken ulos pakosta.
Kukaan lähelläni ei ollut kiinnostunut miten minulla menee. Uskoin sen todella ettei kukaan rakastanut minua. Ajattelin että ehkä he sitten muistaisivat minut jos olisin poissa, mutta olin kuitenkin liian pelkuri tekemään itsaria.
Aloin pian tuntemaan ja kuulemaan harhoja 16v. Ne olivat aika harmittomia aluksi. Lopulta oli kuin loputon kasetti olisi pyörinyt pääni sisällä ja hahmot haukkuivat minua jatkuvasti ja käskivät minua vain lopettamaan kaiken. Milloin olin feikki ja huomiohakuinen, toisaalta taas laiska. Voittaa en voinut. Aloin nähdä myös asioita, jotka kyllä tunnistin epätodellisiksi mutta en osannut luokitella itseäni mielisairaaksi, sillä koin olevani vain tyhmä ja saamaton.
Minulla oli usein tällainen kuvitelma että ihmiset nauhoittivat minua 24/7. Pelkäsin mennä kouluun koska luulin todella että he aikoivat ilkkua minulle kaikesta mitä tein. Lopulta en halunnut oikein mennä enää uloskaan sillä pääni sisällä kuulin vain kuin ohi kulkevat ihmiset haukkuivat minua mielessään. Jos joku vaivautui kiinnostumaan minusta ajattelin sen vain johtuvat siitä että he halusivat valehdella minulle ja huijata. Uskalsin lopulta puhua asioista lukion terkkarille. Pääsin juttelemaan vihdoin asioista ammatti-ihmisille. Lopulta asiat kuitenkin kääntyi siihen etten halunnut enää ottaa lääkkeitä, jotka saivat painoni nousemaan.
Sain lukion jälkeen koulutuspaikan korkeakoulusta insinööriopinnoille. Olin myös aloittanut ensimmäisen parisuhteeni. Luulin etten tarvitsisi enää ammattiapua. Asia osottautua vääräksi. Lopulta en käynyt edes kääntymässä koulussa. Ja kun olin kuluttanut läsnäoloni loppuun minut potkittiin ulos. En nostanut mitään tukia elin vain vanhempieni tuloilla. Sukulaiset aina ihmetteli outoa tyttöä joka oli aina lukittautunut huoneeseensa. Mutta en halunnut kohdata ketään. En uskaltanut mennä uloskaan muuta kuin tapaamaan poikaystävääni. Tulimme toimeen koska olimme ehkä samanlaisia antisosiaalisiapaskoja. Joka vuosi mietin koska tapan itseni, olin ajatellut hukuttautuvani paikalliseen järveen. En kuitenkaan voinut tehdä sitä koska en halunnut jättää kamalaa taakkaa poikaystävälleni. Suhde isäänikään ei ollut helppo, hän oli jatkuvasti kännissä piti öisin hereillä minua ja äitiä. Lopulta päässäni naksahti lopullisesti ja sanoin asioita joita en koskaan voi ottaa takaisin. Käskin isääni tappamaan itsensä, lopulta itkien huusin että pitääkö minun tappaa itseni. Isä tarttui tuolloin tiukasti käteeni kiinni niin tiukasti että käteni jäi mustelmille. Tiesin tällöin että hän kyllä välitti tarpeeksi mutta ei ehkä osannut ilmaista asiaa.
Elämä oli pelkkää kituuttamista. Tein ehkä parin kuun jaksoissa töitä, paskaduuneja, siivousta. Mutta pää ei kestänyt sitäkään hommaa. Lopulta vanhempani käskivät minun pistää itseni TE-toimiston listoille. Tein sen netissä jossa se oli helppoa. Uskalsin avautua te-tädille ongelmistani. Hän oli yllättävän ymmärtäväinen. Lopulta päädyin nuorten työpajalla. Olin siellä 3v. Sain ystäviä ja voimaa jatkaa eteenpäin. Pääsin uudestaan psykologin juttusille ja siinäkin asiassa päästiin eteenpäin. Lääkitys oli nyt kunnossa ja elämä ja rutiinit alkoi vihdoin voittaa. Olin pitkään kituuttanut vain poikaystäväni takia, mutta vihdoin piti myöntää että pelkäsin kuolemista. Halusin elää. Tuli kokeiltua monet työkokeilut ja lopulta päädyin työhön jossa viihdyin yli vuoden verran. Sitten sanoin että riittää paskaduunit ja hakeuduin opiskelemaan minulle mieleiselle alalle.
Opiskelut alkoi viime kuussa ja olen aika ylpeä itsestäni että olen pärjännyt tähänkin asti. Aluksi luulin etten eläisi edes 24v. Mutta tulipas äsken täyteen 29v. Menossa kohti 30v. En tiedä mikä tän pointti nyt oikein oli mutta mä toivon että tää antaa ehkä samanlaisille jotain toivoakin että asiat voi vielä muuttuakin. Kiitos jos jaksoit lukea.
Tldr: elämä oli paskaa mut nyt ihan jees
Edit: en mää mikkää 30v vielä oo. En osannut eilen ajatella kunnolla. Anteeksi.
submitted by BlueberryFairie to Suomi [link] [comments]


2019.09.05 14:55 floqer_ Tarinani kannabiksesta

Hei kaikki, tähän ensimmäiseksi haluaisin kirjoittaa pienen disclaimerin. Tämä on kannabismyönteinen postaus, mutta en halua sillä pelottaa tai ärsyttää ketään. Jos olet kannabiksenvastainen ihminen, pyydän juuri sinua lukemaan tämän. En väitä kannabiksen olevan kaikkivoipa, tiedän että siitä löytyy huonoja puolia. Kannabis voi todistetusti laukaista Schizophreniaa tai muita psyykkisiä sairauksia sellaisissa henkilöissä, joilta löytyy potentiaalia niihin. Haluaisin kumminkin jakaa tarinani näkökulmasta, jossa kannabis on hengenpelastava lääke.
Olen aika normaali 26-vuotias mies. Mulla oli keskiluokkainen, normaali lapsuus. Opiskelen yliopistossa luonnontieteiden puolella ja nautin opiskelusta todella paljon. Mulla on myös päivittäistä ahdistusta, ja masennusta kausittain. Se ei tarkoita, että olen kotona pimeässä vollottamassa 24/7 -- päinvastoin -- minulla on aika hyvä tilanne kavereiden suhteen ja tykkään käydä ulkona ihmisten ilmoilla. En hirveästi kuluta alkoholia, mutta tykkään välillä käydä kaveriporukoiden kanssa ulkona viikonloppuisin, tanssia bileissä, tavata uusia ihmisiä ja nauraa muiden jutuille. Se mitä muut ei näe, on kun olen yksin kotona ja se rento, onnellinen, ystävällinen jätkä jonka muut tuntee, on hiuksenvarassa luovuttaa elämän suhteen. Ramppaan keittiön ja olohuoneen väliä, kun en tiedä mitä tekisin. Tuntuu kuin olisin ainut ihminen maailmassa ja vaikka saisin hämättyä tuota fiilistä jollakin youtube-videolla tai pelillä, vatsanpohjassani on semmoinen painostava kipu, kuin pohjaton kuilu joka aina muistuttaa minua siitä, että onnellisuus ei ole mikään itsestäänselvyys. Päässäni liikkuu epärationaalisia ajatuksia, kuten että ystäväni eivät oikeasti pidä minusta, vaan eivät tohdi kertoa minulle että olen ärsyttävä. Tai että se tyttö johon olen umpi-ihastunut pitää minua pellenä ja elättelen vain turhia toiveita. Monesti puhutaan että jotta voi rakastaa muita, pitää ensin rakastaa itseään. Minä en tiedä miltä se tuntuu. En tiedä miten edes lähtisin korjaamaan tuota ongelmaa, että voisin joskus rakastaa itseäni.
Kun olin n. 15- tai 16-vuotias, minulla oli ensimmäinen kokemus kannabiksen kanssa. Silloinen tyttöystäväni asui Espoon lähiöissä ja hänen taustansa oli todella erilainen kuin minun. Olimme hengaamassa hänen kavereiden kanssa jossain päin Espoota kerrostaloasunnossa kun nämä kaverit väänsivät Lidlin colapullosta bongin. Kokeilin heidän kanssansa kannabista, enkä oikein miettinyt siitä mitään. Sen jälkeen vuosien saatossa kokeilin aina silloin tällöin kun sitä oli tarjolla. Kokeilut tapahtui aina kun alkoholi oli hommassa mukana, joten kannabiksen antama fiilis ei oikein tullut esille. Ennemminkin se vain väsytti ja sai tuntemaan itsensä kännisemmäksi.
Pari vuotta sitten tuo muuttui, kun kaverini oli lähdössä vaihtoon ulkomaille ja hän tarjoutui antamaan loput pussukastansa minulle. Tuo olisi ensimmäinen kerta kun omistan kannabista. Suostuin ja ajattelin, että onpahan sitten tarjottavaksi jos sen tyyppisiä kavereita on etkoilemassa mun luona. Päätin kumminkin kokeilla ihan itsekseni mielenkiinnosta, koska tiedostin etten ole kokeillut kannabista ennen selvin päin.
Olin tuolloin tupakoitsija ja käärin röökini, joten väänsin helposti pienen spliffin jossa oli n. puolet tupakkaa ja puolet kannabista. Asuin kerrostaloalueella ja olin todella peloissani siitä jos joku näkisi naamani samalla kun haistavat tuon makeahkon kukan hajun, joten menin läheiseen metsään pellon reunalle etsimään istumapaikkaa. Kello oli jotain kymmenen päälle illalla. Ilma oli vielä kostea saman päivän sateista. Tuntui aika erikoiselta olla metsässä spliffi kädessä. Pistin tuon palamaan ja katselin ympärilleni. Koitin katsella ettei kukaan koiranulkoiluttaja tai muu olisi tulossa minua kohti. Oli aika pimeää, mutta pelto sai kuunvalosta vaalean pinnan. Ilma tuoksui raikkaalta ja puhtaalta, varsinkin sateiden ansiosta. Tuuli heilutti puunlatvoja, jotka päästivät rauhoittavaa kohinaa muuten niin hiljaisessa ympäristössä. Aloin miettiä niitä aikoja kun olimme veljeni kanssa pieniä ja leikimme meidän takapihalla samanlaisessa säässä. Meillä oli leikkipyssyjä joiden kanssa leikimme commandoa. Tuoksu oli aivan sama kuin silloinkin. Mieleeni tulivat myös inttiajat, kuinka silloin olin vartiossa sen yhden tyypin kanssa. Juttelimme tosi syvällisiä asioita unelmista ja siitä mikä on tärkeää elämässä pitkällä tähtäimellä. Tuoksu oli aivan sama kuin silloinkin.
Tumppasin spliffini varovasti ja säilytin tuon tumpin roskista varten. Mietin, että voisin tehdä vähän iltapalaa kun pääsen kotiin. En keksinyt mitään muuta suunniteltavaa, mutta tällä kertaa se ei haitannut. Kuilu oli kadonnut vatsastani. Nostalgiset muistelmani saivat silmäni vettymään. Ne antoivat voimaa minulle ja toivoa tulevaisuudelle. Olin onnellinen.
Kun pääsin kotiin, pistin spotifystä soimaan Gorillazia ja avasin yhden koodiprojektin mitä olin työstänyt jonkun aikaa. Pilvessä oleminen tottakai vähän hidastaa hommia, mutta olin ainakin onnellinen. En pysähtynyt ramppaamaan keittiön ja olohuoneen väliä, en ruvennut säälimään itseäni, en halunnut hämätä itseäni. Tein mitä rakastin ja tein sitä aivan itsekseni.
Nykyään käytän vaporisaattoria kannabiksen kanssa. Tällä tavoin voin käyttää sitä sisällä, sillä vaporisaattori ei jätä minkäänlaista tuoksua. Käytän lähes joka päivä, mutta tiedän myös milloin sitä ei ole sopiva käyttää. En ikinä esimerkiksi aja autoa vaikutuksen alaisena. Olen löytänyt kasvattajan, jonka perhettä tuen olemalla vakioasiakas. Tiedän mitä lajiketta saan häneltä ja istutusprosessissa saan toivoa mitä lajikkeita hän laittaa kasvamaan. Olen lopettanut tupakoinnin ja alkanut kokeilemaan erilaisia harrastuksia. Tunnen olevani täynnä eloa, niinkuin myös maailma tuntuu olevan täynnä eloa. Rakastan pehmeää auringonvaloa, narskuvaa pakkaslunta, aamukahvia, pitkiä pyöräreittejä, yön pikkutuntien pelihetkiä kavereiden kanssa ja ehkä ensimmäistä kertaa tiedän miltä tuntuu rakastaa itseäni.
submitted by floqer_ to Suomi [link] [comments]


2019.07.04 19:32 turborontti Tiketillä mielenkiintoinen käytäntö johon TÄYSIN mahdoton varautua.

Juuh eli Tiketin tiskillä tytölle sanoin että haluaisin tuonne rokkikeikalle liput ja tyttö sitten liput minulle printtasi. Noh, maksuksi annoin sitten Tiketin lahjakortin. Väärin tehty. Kuulemma kun liput on printattu niin lahjakorttia ei voi enää ottaa vastaan, lahjakorttia olisi siis pitänyt näyttää ihan ensimmäisenä! Itse lahjakortillahan ei lue mitään tälläisestä säännöstä!
Naiseni ehti ennen minua jo maksaa oman lippunsa eri maksutavalla, joten koko kaupan peruuttaminenkaan ei ollut mahdollista koska pitivät naisen rahoja ns panttivankina ja sanoivat että liput voi tehdä uudestaan käyttäen lahjakorttia mutta palvelumaksuja ei saa takaisin. Molemmat liput siis samalla tilauksella mutta erikseen maksettuna.
Maksoin sitten oman osuuteni ilman lahjakorttia ruokakauppaan tarkoitetuilla rahoilla, ei sitten syödä tänään, ihan periaatteesta kun en halunnut maksaa palvelumaksuja kahteen kertaan. Täytyy toivoa että löytyy joku muukin keikka koska tuo menee vanhaksi aika pian. Muille käynyt tälläistä vai oliko ihan virkailijan oma veto? Tampereen Sokoksen alakerrassa Tiketin pisteellä tapahtui tänään.
Ja juu on toki isompiakin ongelmia ihmisillä mutta halusin vain avautua :/
Edit. Ja siis missään nimessä en virkailijaa syytä jos/kun tämä on Tiketin käytäntö.
submitted by turborontti to Suomi [link] [comments]


2019.06.10 18:36 kertakayttotunnus128 Kuinka lähestyä koditonta?

Minulla on tapana työskennellä yliopiston 24/7 opiskelutilassa usein varsin myöhään. Viime aikoina olen havainnut että sinne tulee iltaisin nuori tyttö matkalaukun kanssa nukkumaan ja jääkin vielä kun minä joskus puolen yön maissa lähden. Tuntuu että jotakin pitäisi tehdä, mutta en tiedä sitten yhtään tiedä että mitä ja vähän jännittää ajatus että menisin vain juttelemaan. Ideoita?
submitted by kertakayttotunnus128 to Suomi [link] [comments]


2019.05.25 20:00 matsnorberg Anyone like to correct these texts?

Puistossa
-----------------------------------------------------------------------------------
Me olimme puistossa yhdessä parhaan ystäväni kanssa. Kysyin ystävältä, miksei hän ollut soittanut minulle eilen."Olin varattu", hän vastasi. "Koska isä pakotti minut lähtemään ostamaan ruokaa." "Totteletko aina isää?" kysyin hiukan halveksivasti. Minusta ystäväni oli aivan liian kiltti ja tottelevainen. "Täytyyhän ajatella vähän itseäkin", sanoin rohkaisevasti. "Et aina tarvitse tehdä täsmälleen mitä isä komentaa. Et sinä mikään orja ole. Hänellä ei ole oikeutta komentaa sinua tekemään kaikenlaisia tehtäviä". "On mitä on", hän vastasi iloisesti. "Olen tottelevainen ja uskollinen tyttö. Sinä taas on liian kapinallinen." "Kas!" minä keskeytin. "Tuo kissa on juuttunut pensaikkoon! Meidän on päästettävä se irti. Sitä sanottuani menin pensaikon luo ja otin kissan varovasti käteeni. Koskin maata ja tunsi juuret, jotka pidätti kissaa kiinni. Minä katkaisin ne juuret ja onnistuin nostamaan kissan pois pensaikosta. Kissa kehräsi kivasti ja vaikutti kiitolliselta. Se yritti myös nuolla minua kasvoihin. Minä nauroin. "Nyt päästän sinut jouksemaan", sanoin kissalle ja laski saman tien sen maahan.
Ystäväni tuijotti minua ihailevasti. "Senkin sankari!" hän ivasi. "Olet ehkä kapinallinen, mutta sinulla on sydän oikeassa paikassa. Juuri siksi pidän sinusta.
Murhaaja
-------------------------------------------------------------
-- Onko poliisi jo saanut murhaajan kiinni?
-- Ei vielä.
-- Se on kamala juttu. En uskalla antaa lasten olla ulkona vartioimatta.
-- Älä viitsi! Murhaaja on kaukana täältä.
-- Mistä sinä sen tiedät? Hän voi olla piilossa vaikka jossain talossa.
-- Kuka haluaisi pilottaa häntä?
-- Hän lienee ottanut jonkun panttivangiksi hänen omassa talossaan.
-- Mutta ketään ei täältä puuttuu.
-- Mistä sinä sen tiedät? Tunnetko sinä kaikki?
-- Voisi olla huhuja, jos joku puuttuisi.
-- Täällä voi olla joku erakko, jotakuta ei kukaan tunne. Tai hän voi piileskellä vaikka metsässä.
-- Yritä rauhoittua! Kyllä me on täällä turvassa. Poliisi työskentelee päivä yötä parhaansa mukaan.
Laulu
------------------------------
Tyttö istui keittiössä pöydän ääressä laulamassa. Laulu oli kirkas ja kaunis mutta surullinen. Ääni kantautui aukeasta ikkunasta pihalle, jossa poika seisoi kuuntelemassa. Se oli kummallinen laulu, poika ajatteli. Kuulosti kuin surulinnun valittamista ammutuista poikasistaan, eikä voinut siitä päästä eroon. Se oli niin kaunis, että teki kipeä. "Se laulu rikkoo sydämeni" poika mietti. "Mikä tuo tyttö oikein vaivaa?" Miksi hän laulaa tuolla tavalla? Juuri sillä hetkellä tyttö lakkasi laulamasta ja työnsi päätänsä ikkunasta ulos tarkastaakseen poikaa. "Miksi sinä siellä seisot vaanimassa?" tyttö kysyi. Et kai odota minua? Pidätkö minun laulustani?" Poika ei tiennyt mitä vastata. "Vain seison nauttimassa kauniista ilmasta" poika sopersi. "Et sinä nauti säästä!" tyttö totesi. "Nautit laulustani! Mutta yksi asia sinun täytyy tietää. Hän, joka kuuntelee tätä laulua, ei selviydy vaurioimatta. Se on laulu surusta ja kuolemasta, ja se on lumonnut sinua. Laulu on jättänyt merkkinsä sydämeesi, ja sitä merkkiä ei voida pestä pois." Sen sanottuaan tyttö vetäytyi taloonsa, eikä välittänyt enää pojasta. Poika palasi kotiin odottamaan mitä tuleman pitää.
Pieni keskustelu
-----------------------
Jussi ja Nurmi istui Jussin huoneessa juttelemassa.
-- En halua olla heikko, Jussi sanoi katsellessaan rotevaa ja hyvänrakenteista kaveriaan. --Olet paljon vahvempi kuin minä.
-- Olen suurempi ja ruumiiltaan karkeampi kuin sinä. Olet kiltti ja rohkea ja tytöt tykkäävät
varmasti, että olet suloinen.
-- Mutta sentään -- kaikki osaavat painia minut maahan! En osaa nostaa kuin 40 kiloa. Miten minä pärjäisi elämässäni?
Nurmi mietti hetken ennen kuin hän vastasi.
-- Jos todella haluat voimistua, ehdotan että ryhdyit treenaamaan, nostamaan painoja.
Mutta varoitan sinua: siitä tulee kovaa työtä ja sinulta vie aikaa.
Jussi näytti hämästyneeltä.
-- Tarkoitatko, että saisin enemmän lihasta, jos treenaisin? Minä?
Minä heikko hoikka parka?
-- Älä sääli itseäsi, Nurmi sanoi hilpeästi. Kaikki saavat lihaksia, kun treenaavat. Minä teen sinulle treenausohjelman. Saat treenata minun kanssani. Minä opetan sinua. Tapaammeko siis kuntosalilla huomenna kello kolmelta? Sopiiko se sinulle? Ota sortsit ja lenkkarit mukaan.
-- Kyllä sopii, Jussi vastasi hiukan ujosti.
Jussi alkoi siis treenata säännöllisesti kuntosalilla Nurmin kanssa ja viiden vuoden kuluttua hän oli komea ja lihaksikas nuori mies.
submitted by matsnorberg to LearnFinnish [link] [comments]


2019.04.23 14:58 HowToPressASpaceBar Sinkkuna tähän asti ja hyvin menee

Tuttava kysyi, että miksei minulla ole vieläkään ketään vaikka ikää on 30 ja se laittoi miettimään ja siitä innostuneena tai tylsistyneenä ajattelin kertoa oman tarinani miltä tuntuu olla yksin/sinkkuna koko nuoruusikä tähän ikään asti. Tämä myös auttaa summaamaan tähänastiset fiilikset itselle ja toivon, että jotkut muutkin löytävät tästä jotain tarttumapintaa, jos ei niin menetitte vaan aikaa. Halusin tehdä tästä ytimekkään viestin jonka itse olisin halunnut joskus lukea. Pyrin olemaan mahdollisimman totuudenmukainen. Haluan myös tarjota vertaistukea niille jotka mahdollisesti ovat samassa tilanteessa kuten minä. Tarkoitukseni on siis kertoa omat virheeni joita olen tehnyt, johtopäätökset joihin olen päätynyt ja ohjeet joilla pärjätä kun mieli vetää matalaksi. Koen olevani jo tarpeeksi pätevä tästä aiheesta joten voin jakaa sen mitä olen oppinut. En siis hae sääliä tai oikeastaan hyväksyntääkään vaan antaa kuvan siitä, mitä tunteita ja mutkia sinkkumies käy läpi. Samalla haluaisin herättää keskustelua tästä näkökulmasta ja kuulla muiden kokemuksia.

Itsellä ei ole koskaan ollut vaikeuksia olla yksin ja oikeastaan olen aina hakeutunut tekemään asioita yksin tai pienessä ryhmässä. Tunnen olevani vahvasti introvertti joka on varmasti yksi suurimmista syistä miksi olen päätynyt tähän tilanteeseen, mutta ei varmasti ainoa. Olen aina pyrkinyt panostamaan asioissa laatuun enkä määrään ja näin on myös ollut omissa kaverisuhteissakin. Minulla on aina ollut ystäviä tai ystävä ja osaan arvostaa sitä. En kuitenkaan koe yksin olemista ongelmana vaan yksinäisyys on se jota pelkään. Tässä kontekstissa yksinäisyydellä tarkoitan sitä vastakkaisen sukupuolen läsnäolon puuttumista elämästä ja tämä on se aihe josta haluan puhua.

Oma taustani on varmasti aika peruskauraa. Hiljainen poika alakoulussa joka hoiti opinnot mallikkaasti. Sivusta seuraten kun muut “seurustelivat” ja “alkoivat olemaan”. Uskon, että kaikki muistavat tämän ajan. Kerran discossa tyttö pyysi tanssimaan, mutta minä tyhmänä kieltäydyin kun en pystynyt ennakoimaan sitä äkillistä tilannetta, harmittaa jälkikäteen ja se jäi ainoaksi kokemukseksi siltä ajalta. Yläasteella sama kuvio, mutta sekaan lisätty murrosiän tuoma extra energia ja hormoonit, siis ne luonnolliset. Vastaavasti mielenkiinto tyttöjä kohtaa nousi exponentiaalisesti, mutta ujous söi kaikki teoriatasollakin olleet lähestymisyritykset. Melko paha yhtälö. Tämä turhautuminen tietenkin purettiin tietokoneisiin ja sen ympärillä olevaan toimintaan joka puolestaan johti sen alan suvereeniin hallintaan ja taas sosiaalisten tilanteiden taitojen heikentymiseen. Oli helppoa hallita Counter Strike 1.6:ssa tilanteita, mutta edes nopea katsekontakti ei onnistunut tyttöihin. Itsevarmuutta oli, mutta väärissä asioissa.

Lähin kosketus päinvastaiseen sukupuoleen syntyi liikuntatuntien tanssiharjoituksissa ja joka tähän päivään asti on tuorein muistikuva siitä puolesta. Peruskoulun jälkeen uusiin opintoihin. Siellä tuttu kaava jatkui ja toteutti itseään. Luokan paras oppilas, mutta välitunneilla sai sivusta kuunnella miten kaverit vertaili omia tyttöystävä kokemuksiaan ja rooli jäi lähinnä pään nyökyttelyyn hyväksymisen merkiksi, kuten muka olisin ymmärtänyt aiheesta jotain. Tässä kohtaa muistan tosissani alkaneeni miettimään tätä aihetta tarkemmin.

Koulun jälkeen päätin tehdä unelmastani ammatin. Tässä onnistuin, mutta se vaati taas eristäytymistä muista ja kovaa itsekuria ja jälleen sosiaaliset taidot pysyivät siinä mihin ne esikoulu ajoista jäi. Huomasin, että olin tosi pätevä siinä mitä tein ja siinä isossa osassa oli se aikamäärä mitä pystyin laittamaan itseni kehittämiseen seurustelun sijaan. Tämän voi nähdä hyvänä puolena ja siksi ymmärrän historiassa esiintyviä tiedemiehiä ja heidän heikkoja suhteita naisiin/ihmisiin. Joskin suosittelen välttämään Teslan esimerkkiä kiinnostua puluista naisten sijaan.

Minulla ei siis ole ollut mitään huonoa seurustelukokemusta vaan ongelma on niiden totaalinen puuttuminen. Mietin, että miksi en vaan voi uskaltaa ja mennä puhumaan tytöille kuten muutkin. Halusin kuitenkin kovasti samaa mitä muutkin, mutta en vaan saanut aikaiseksi mitään. Alkuun kyse oli ujoudesta joka kumpusi huonosta itseluottamuksesta joka taas vastaavasti syntyi erinäisistä syistä. Tämä ajan saatossa kasvoi pienestä korokkeesta isoon seinään jonka yli ei pääse ja sen murtamiseen vaaditaan jotain voimaa mitä minulla ei ollut. Ihminen sopeutuu ja se on yleensä hyvä ominaisuus, mutta itse näen yksinäisyyden asiana johon on vaikea sopeutua ilman, että muuttaa radikaalisti elämään suhtautumista. Me olemme kaikki monimutkaisia systeemejä joissa kausaliteetti vaikuttaa pinnan alla. Asioita muuttamalla voidaan saada haluttuja tuloksia, mutta millä hinnalla.

En haluaisi ajatella, että peli olisi menetetty jos ei ole saanut mitään seurustelukokemusta elämän ensimmäisen 25 vuoden aikana, mutta samalla pitää tiedostaa, että ympärillä olevat, mahdolliset naiset omaavat enemmän kokemusta. Nuorempana kokemuksen puute tuskin haittaa, mutta vanhempana se kyllä vaikuttaa merkittävästi jo siihen uskaltaako lähestyä muita ja miehenä on edelleen pakko tehdä se aloite. Tasa-arvo kun ei toimi tähän suuntaan. Jos syystä tai toisesta ei sitten omaa kokemusta niin on melko hukassa. On kuin jalkapäivän väliin jättänyt punttisalilla käyvä tyyppi joka ei jaksa juosta ja jolle on helppo nauraa kun se kompuroi juoksumatolla.

En ole koskaan mielestäni ollut mitenkään täysin toivoton tapaus verrattuna ikäisiini kavereihin, mutta käsittelen tätäkin aihetta tuonnempana. Omalla kohdallani monet asiat pitäisi olla “paperilla” kunnossa kumppanin löytämiselle, mutta tätä pohtiessa olen huomannut miten monimutkainen aihe tämä oikeasti on tai sitten vaan teen siitä sellaisen.

Olen liian kriittinen asioiden suhteen, mukaan lukien itseni. Näen itseni vaan kriittisessä valossa joka vastaavasti heijastuu mielialaan jossa vähättelen itseäni ja omia saavutuksia. Tämä taas on kaikkea muuta mitä pitäisi tuntea jotta voisi lähestyä naisia. Olen käsittänyt, että itsevarmuus korjaa hiukan karummankin ulkomuodon. Vaatimattomuus on suomalaisille tietenkin ominaista, mutta jossain kohtaa menee raja jossa itsensä vähättelemällä saa sen vaikuttamaan joka osa-alueeseen elämässä

Mitä enemmän aiheesta lukee ja etsii muiden kokemuksia, sitä enemmän tuntee olevansa hukassa. On iso määrä termejä, eri ryhmiä jotka harjoittaa tiettyjä elämän oppeja ja kasa “asiantuntijoita” jotka rahastavat “totuudella”. Myönnän, että olen käyttänyt liikaa aikaa näihin, mutta uskon, että joukossa on järkeviä pointtejakin. Tässäkin aiheessa sokeasti yhtä suuntaa seuraamalla voi päätyä huonoon paikkaan.

Olen käynyt jo klassisen kaaren missä otetaan red pill ja “ymmärretään” miten naiset toimii, sitten PUA (Pick Up Artist) teoriaa jolla saadaan äärimmäinen itsevarmuus lähestyä ketä vaan, lasketaan numeroita ja lopuksi laitetaan MGTOW lakki päähän ja kritisoidaan miksi naiset ovatkin ilkeitä ja miten heikossa asemassa mies on tässä kaikessa. Päivän lopuksi sitten luvataan NoFap lupauksia ja toivotaan, että naiset juoksee kadun toiselta puolelta syliin kun aistivat massiiviset testosteronin nousut. Uskokaan kun sanon, että tästä polusta ei jää mitään käteen ja sitä ei kannata kulkea pitkään. Katkeroituminen on yllättävän helppoa, pelottavaa jopa.

Olen myös hyväksynyt vuosia sitten sen, että parisuhteen syntyminen ei ole mikään ihmisoikeus ja kenelläkään ei ole velvollisuutta solmia parisuhteita toisen kanssa. Ihan kuten luonnossakin, kaikki pohjautuu selviytymiseen ja sitä kautta siihen kenellä on mahdollisuus lisääntyä. Me ihmiset vaan olemme saaneet käärittyä aiheen pehmeämpään pakettiin vaikka taustalla jyllää alkukantaiset funktiot. Disney prinsessat ja prinssit ovat luoneet illuusion jostain mitä ei oikeasti ole. Tämän ymmärrettyä näkee asiat objektiivisesta näkökulmasta joka vastaavasti auttaa näkemään omat virheet, syyt ja seuraukset. Miehet ja naiset hakevat tiettyjä piirteitä ja tämän päälle vielä vaikuttaa vallitseva kulttuuri ja sen hetkiset vivahteet. Riippuen myös missä asut, voivat mahdollisuutesi olla hyvät, huonot tai jotain siltä väliltä.

Jokaisen kortit on jaettu kun tänne tullaan, osan pakasta voi pelata elämän aikana, riskillä tai harkiten ja katsoa mihin ne riittää. Päätöksiä pitää tehdä ja niiden kanssa elää ja tämä on mielestäni tärkeää. Syitä yksinäisyydelle voi hakea mistä vaan, mutta enemmän tai vähemmän ratkaisut lähtevät itsestä. Voin vaan jossitella, että missä olisin nyt jos olisi uskaltanut ottaa itseäni niskasta kiinni ja mennyt juttelemaan tytöille nuorempana, olisinko nyt onnellisempi vai en. Ehkä jonain päivänä koen suuren itseluottamus boostin ja uskallan, ei tässä vielä ikäloppuja olla.

Päätin luonnollisesti käyttää omaa vahvaa elementtiäni ja etsiä seuraa netin kautta. Tutkin aihetta paljon, loin tunnuksia kaikkiin suomalaisiin sivustoihin. Iteroin kuvia, välillä jopa photoshopaten, kokeilin eri tekstejä ja ennen kaikkea olin aktiivinen ja lähetin paljon kohdennettuja viestejä. Harrastin tätä aktiivisesti vuoden verran käyttäen 4:ää eri sivustoa ja tämä ajoittui pre Tinder aikaan. Tunnukset poistin viiden vuoden päästä tästä aktiivisesta kaudesta. Syitä tähän oli monia. Maksuttomat sivustot muuttuivat maksullisiksi, ominaisuuksia karsittiin ja tarjonta oli tosi pientä eikä se ollut aktiivista. Suurin syy lähdölle oli se, että en saavuttanut mitään tuloksia. Arvioin lähettäneeni noi 350 viestiä joista vastauksen sain 10:een. Alueena oli koko Suomi. Näistä kahden kanssa sain pidettyä lyhyen viesti yhteyden, mutta niiden kariuduttua totesin tämän kortin pelatuksi. Näin jälkikäteen katsottuna olin luultavasti liian nuori ja silloin myös nettitreffailu koettiin epämuodikkaaksi ja siitä syystä pienen piirin puuhasteluksi.

Pian tämän jälkeen Tinder tuli kuvioihin. Ajattelin, että vihdoin voin siirtää kaiken oppimani nettitreffailusta Tinderiin ja saada tuloksia. Valitettavasti Tinder korostaa ulkomuotoa yli kaiken jolloin omat pelimerkit loppuivat kesken. En lannistunut vaan olen käyttänyt Tinderiä vuodesta 2015 tähän päivään asti. Alussa aktiivisesti ja sen jälkeen satunnaisesti. Matcheja olen saanut 4 vuoden aikana 25 joista yhden kanssa viestiä vaihtui enemmän kunnes radiohiljaisuus iski päälle. Tinder on hyvä jos satut olemaan siinä 10% miehistä joilla ulkomuoto täsmää naisten ihanteita, muuten olet sitten tuurin varassa. Ne parit viestit jotka sain vaihdettua mukavan oloisen naisen kanssa tuntuivat mahtavilta. Fiilis oli melkoinen ja siihen voisi jopa jäädä riippuvaiseksi.

Nettideittailussa tuntuu pätevän aika samat asiat mitä oikeassakin maailmassa. Itse näen, että ujous ja itsetunnon puuttuminen yhdistettyä jo luontaiseen introvertti -käytökseen tekee minusta näkymättömän. En myöskään kuulu ulkomuodollisesti siihen top kategoriaan. Olen pitkä, sporttinen ja päihteetön eikä minulla ole ongelmia elämässä, mutta tämä taas voi näyttäytyä tylsänä. Tästä syystä en usko nettideittailussa olevan minulle hyötyä, oli alusta/sovellus mikä tahansa ja tästä on jo merkittävä määrä omaa statistiikkaa.

Olen miettinyt monesti voiko olla onnellinen, mutta silti elää yksin. Itse pystyn. Ehkä ennen oli mahdollista eristäytyä muista ja ohjata se energia muuhun. Esimerkiksi munkit (ei leivokset) tekivät tätä ja ymmärrän luostareihin eristäytymisen hyödyt. Tässä ajassa on vaikeampaa toteuttaa samaa ja silti elää maailmassa joka on ärsykkeitä täynnä. En itse pyri tähän ja haluan olla normaali ihminen normaalissa maailmassa.

Järjellä ajateltuna ihmisen pitäisi olla onnellinen jos saa elää terveenä ja katto pään päällä. Olen huomannut, että näin ei kuitenkaan ole. Varsinkin kun elämässä tulee vastoinkäymisiä, mieli vetää yksinäisyyden esille joka taas potkaisee päähän vielä lujempaa. Kaikki elävät olennot pyrkivät lisääntymään ja ihmisellä vielä on läheisyyden tarve ja nämä on vieteistä voimakkaampia joten en usko, että näitä voi koskaan täysin poistaa yhtälöstä. En myöskään halua luopua niistä, koska ne ovat osa ihmisyyttä.

Tässä on ehkä se tärkein “oppi” jonka olen oppinut ja jonka haluan jakaa. Onnellisuuden kannalta on mielestäni tärkeää kokea välillä huonompia aikoja jotta arvostaa hyviä, mutta olla aina sinut itsensä kanssa ja jossain vaiheessa hyväksyä asioita. Elämä on vaikeaa kaikille ja jokaisella on omat kamppailunsa.

Itse pyrin välttämään omassa elämässä kaikkea keinotekoista, koska yleensä se myös vääntää yksinäisyyden esille. Sosiaalinen media, elokuvat/sarjat harvoin tuo hirveästi elämään, mutta niistä irti päästäminen tuo paljon etuja. Se aika minkä olen käyttänyt yksinäisyyden kanssa painimiseen olisi voinut käyttää paremmin. Sillä vaivalla olisi oppinut vaikka uusia kieliä tai kehittämään omaa osaamista muilla alueilla. On turha kokea kateellisuutta niitä kohtaan jotka ovat löytäneet jonkun vierelleen vaan kääntää se ihan toiseen suuntaan ja välttää joka tilanteessa vikojen etsimistä muista. Meillä kaikilla on tietty määrä tunteja ennen kun kellokortti leimataan viimeisen kerran joten mieti mistä saat parhaimman hyödyn. Itsesi kehittämisestä vai turhasta murehtimisesta. Itse koen löytäneeni tasapainon asioiden väliltä ja toivon sitä myös muille.

EDIT! Suuri kiitos kaikille kommentoijille! Ajattelin, että summaan tämän kaiken palautteen. Itselle tuli yllätyksenä se, että tämä aihe kosketti näin monia, tavalla tai toisella. Se on samalla rohkaisevaa tietää, ettei ole yksin asian kanssa, mutta toisaalta isossa mittakaavassa huolestuttava asia. On hyvä nähdä, että monet ovat sinut asian kanssa, mutta luulen silti, että monilla tulee hetkiä jolloin asia vaivaa. Tärkein on edelleen mielestäni se, että tiedostaa sen tunteen ja mistä se tulee, miksi tilanne on niin ja mitkä ovat syyt. Tämän jälkeen voi tehdä valintoja terveeltä pohjalta. Korjata ne syyt ja katsoa eteenpäin tai vaan hyväksyä tilanne ja löytää ne asiat elämästä josta saa tyydytystä ja hyväksyntää jos sitä kaipaa elämäänsä. Kaikessa myös välttää katkeroitumista ja syiden ulkoistamista muille.
Vaikka oman postauksen tarkoitus olikin vaan kertoa oma tarina ja aloittaa keskustelua aiheesta niin kommenttia tulikin melkoinen määrä ja ihan konkreettisia vinkkejä joista osasta itse olen jo ottanut kopin ja joista osaa on tarkoitus soveltaa tulevaisuudessa, kun saa pohjalle enemmän onnistumisia. Olin tavallaan hyväksynyt tilanteeni ja siinä mielessä heittänyt hanskat santaan, mutta kaikki vertaistuki ja vinkit loi sitä toivoa vielä tulevasta. Sain vahvistuksia omille fiiliksille, mutta myös uutta näkökulmaa moneen asiaan. Omalla kohdalla varmaan keskeisimmät ovat se, että näkee naiset ihmisinä siinä missä muutkin, aloittaa tarpeeksi matalalta ja kehittää sitä kautta rohkeutta toistojen kautta keräten onnistumisia ja varsinkin epäonnistumisia, koska niistä oppii. Samoin siirtää sitä focusta pois Tinder maailmasta oikeaan maailmaan ja arkisiin asioihin.
Parit pointit jotka heräsi kun luin kommentteja. Maksullinen puoli on varmasti ratkaisu monille, mutta mietin sitä, että voiko sillä myös olla niin paljon negatiivisia vaikutuksia jolloin se nettotulos jää negatiiviseksi tietyille ihmisille, lähinnä itseni kaltaisille joiden prioriteetissä se puhdas seksi ei ole ykkösenä vaan halu tuntea se toinen ja viettää aikaa, vaihtaa ajatuksia ja katsoa mihin se etenee. Tässä yhtälössä se tieto, että toinen on siinä vierellä vaan puhtaasti rahasta rikkoo fiiliksen vaikka se tietenkin on sen toisen oma päätös eikä ketään pakota tätä henkilöä. En sano etteikö tästä olisi hyötyä saada kokemuksia ja varmuutta siihen kun kohtaa jonkun joka on oikeasti mukana ilman tuntiveloitusta. Jokainen tietenkin pohtii omalta kohdaltaan, mutta tässä oli oma näkemys asiaan.
Toinen pointti jonka huomasin toistuvan oli ulkomaiset naiset. Olen jonkin verran aiheesta lukenut ja miten länsimainen mies nähdään eri kulttuureissa. Siinäkin on etunsa ja ihan validit syyt laajentaa skaalaa. Helposti tämän aiheen käsittää siten, että 50+ vuotiaat miehet lähtevät Aasian suuntaan hakemaan seuraa. Ei tietenkään kyse ole aina seksiturismista ja tuskin ketään nyt suoranaisesti tätä tarkoittikaan. Lähtökohtaisesti pidän siitä ideasta, että matkustamalla saa paremman käsityksen asioista ja mahdollisesti siinä samassa tutustuu uusiin ihmisiin ja se vastapuoli voi nähdä mielenkiintoisena sen mikä taas täällä nähdään tylsänä. Tässäkin aiheessa itselle herää samoja kysymyksiä mitä maksullisesta seurasta. Jos joku oikeasti ja aidosti haluaa viettää aikaa ja tutustua, olisi se optimaalinen tilanne. Jos taas motiivina on raha jonka mahdollisesti varakas länkkäri voisi tuoda kyseisen naisen elämään niin siinä kohtaa, ainakin omalta osalta miettisin asiaa uudestaan.
Tinder tuntuu jakavan myös mielipiteitä. Osa on sitä vastaan, osa näkee sen potentiaalisena ja osa ei edes halua koittaa. Näin siis kärjistettynä. Itse näen, että zumpailen näiden ääripäiden välillä, mutta tiedostan kuitenkin ne tietyt faktat. Tästäkin aiheesta tuli paljon hyviä vinkkejä ja molemmilta sukupuolilta. Tinderin kohdalla olen aina nähnyt ja näen edelleen ongelmana tai vahvuutena, riippuen henkilöstä sen ulkomuotoon keskittymisen. Tietenkin nykymaailma on hektinen jolloin visuaalisina otuksina voimme nopeasti käydä läpi tarjontaa, mutta tässä jalkoihin jää itseni tyyliset miehet. Yleensä mitä enemmän on valinnanvaraa, sitä ahdistavampaa ihmisille on vaikka olisi siellä valitsemis puolella kuten naiset. Kommenteissa tuli paljon vinkkejä joilla parantaa omia mahdollisuuksia, mutta vaan tiettyyn rajaan asti. Onneksi yleensä nämä ohjeet myös antavat sisältöä elämään ylipäätään kuten ulkomuodosta huolta pitäminen jolloin se on win & win. Yksi vinkki jonka huomasin itse hetki sitten on se, että on mielenkiintoista katsoa millaisia profiileja miehillä on Tinderissä, koska niitä vastaan kilpailet. Tämän ei saa antaa lannistaa vaan lähinnä sitä kautta näkee yleiset trendit ja kaavat joita käyttää tai välttää jos haluat erottua joukosta. Sama toimii Badoossa jota olen testaillut myös, mutta huonolla menestyksellä.
submitted by HowToPressASpaceBar to Suomi [link] [comments]


2019.03.22 18:04 bleleja Moraali, arvot, itsekkyys ja maailman epäreiluus

Pakolaisjutut ovat edelleen olleet tapetilla, ja erääseen kommenttiin vastausta kirjoittaessani rupesin pohtimaan vähän enemmän niitä arvoja ja moraalikäsityksiä, joihin nämä mielipiteet perustuvat. Joten päätin tehdä oman postauksen sillä ajateuksella, että aiheesta voisi mahdollisesti keskustella enemmänkin. Kommentin kysymys on vain aloitus, ei maalitaulu. Disclaimer: Nämä ovat omia mielipiteitäni ja arvojani jne. Esittäkää te omianne.
Tullaan taas siihen, että pitää antaa jotain hyviä perusteita, miksi yhden suomalaisen turvallisuus on arvokkaampaa kuin (kenties jopa usean) ulkomaalaisen naisen.
Täytyykö todella? Jos minä henkilökohtaisesti haluan puolustaa suomalaisia vaikkapa irakilaisten sijaan niin mitä perustetta minä sille tarvitsen? Se on minun henkilökohtainen arvoni. Samalla tavalla saatan esim. asettaa tärkeän ystävän muiden edelle tärkeysjärjestyksessä. Siihen minulla on täysi oikeus ilman mitään perusteluja. Tykkään tuosta henkilöstä enemmän kuin tuosta, joten tarjoan hänelle ravintolassa, mutta en toiselle kaverille. Jos kadulla vastaantuleva pilaillakseen kaataa kylmää vettä niskaani niin luultavasti suutun, huudan, saatan lyödä tai kutsua poliisit. Sitten jos hyvä kaveri tekee saman sopivassa tilanteessa niin ehkä nauran ja vähän suutun ja lopulta painan jutun villaisella.
Ajatusmalli, jossa kaikki maailman ihmiset pitää asettaa samaan asemaan on tunnekylmä ideologia, joka kumpuaa jostain ultimaattisesta moraalisesta oikeellisuudesta. Ihan kuin välittäisit jostain tuntemattomasta ihmisestä maapallon toisella puolella yhtä paljon kuin vaikkapa tyttö/poikaystävästäsi. Lopeta itsesi huijaaminen. Todellisuudessahan ihmiset eivät ole noin tunnekylmiä, mutta tunteet siirretään syrjään ja tilalle tulee tasavertaisuusideologian aiheuttavan syyllisyyden tunne, jonka seurauksena ei enää uskalleta arvottaa tai "epäreilusti" ajaa arvostamiensa ihmisten tai asioiden etua.
Arvojen ei tarvitse olla kategorisiksi koodattuja yleispätevyyksiä. Jos arvotat jonkun ihmisen, ihmisryhmän tai asian korkeammalle tunteeseen perustuen, et ole hypokriitti vaan ainoastaan rehellinen itsellesi. Samalla kannattaa tiedostaa, että antamasi arvo on subjektiivinen, ei fakta, ja että muut eri tavalla tuntevat eivät ole väärässä (paitsi jos yrittää väittää ettei ananas muka kuuluisi pitsaan).
Kaikilla on lupa ajaa kenenkin etua sen verraan kuin vain haluaa. Et voi eikä sinun tarvitse ottaa koko maailman vaivoja harteillesi. Voit hyväksyä että maailma on eriarvoinen ja tehdä parhaasi arvostamiesi ihmisten ja asioiden eteen, tai sitten voit antaa maailman epäreiluuden jyrätä ylitsesi ja uhrata kaiken siksi, että millään muulla ei saa olla väliä niin kauan kuin maailma on epäreilu. Luonnollisesti näillä ääripäillä on sitten välimuotonsa.
Monilta tuntuu puuttuvan kokonaan terve itsekkyys ja itsearvostus. Niitä ei tarvita meidän hyvinvointiyhteiskunnassa jossa leipä tulee suuhun joka tapauksessa. Ei meistä kukaan näin hyvää elämää ansaitse, mutta ei kyllä kukaan muukaan sen enempää. Joten pidä nyt hyvänen aika kiinni siitä edusta joka sinulle on suotu. Siinä ei ole mitään väärää. Edelleenkin, tämä on subjektiivista, jonkun toisen mielestä se voi olla pahastikin väärin.
submitted by bleleja to Suomi [link] [comments]


2019.01.20 07:23 penaalinteravinkumi Todistinko Pizzagatea?

Tää ei oo mikään huomionhakuinen sepitys, vaan tapahtui tänään.
Olin Helsingissä syömässä erään vihervasemmistopoliitikkojen suosiman kebab-ravintolan penkillä. Viereeni istui kaksi arabi-taustaisen näköistä miestä, jotka alkoivat keskustella vieraalla kielellä keskenään. En kiinnittänyt heihin huomiota, kunnes hetken päästä heidän joukkoonsa liittyi kolmas mies, joka talutti perässään nuorta, selvästi alle kymmenenvuotiasta tyttöä. Tyttö oli suomalaisen näköinen.
Tämä hätkähdytti, ja viellä enemmän hätkähdytti se, kun kolmas mies alkoi esitellä näille kahdelle miehelle tyttöä, painostaen tätä sanomaan "moi" yms. Tyttö ei koko tapahtuman aikana sanonut sanaakaan, mutta näytti olevan vähän hukassa koko tilanteen suhteen, mitä nyt hymyili ujosti.
Vilkaisin ympärilleni ja kysyin tytöltä "hei, tunnetko sä näitä miehiä". Tyttö ei vastaa, mutta miehistä nuorin suuttuu, ja alkaa tivaamaan minulta tyyliin "mitä vittua sä kyselet, mikä oikeuttaa sua kyselee" yms. Selitän, että haluaisin lähinnä tietää onko tyttö miesten tuttu, esim. sukulainen. Tähän mies vastaa "se on meidän sedän tytär" ja käskee minua pitämään turpani kiinni.
Koska olen miehiä nuorempi, ja yksin, nousen pöydästä ja lähden vähän poispäin, pysyen kuitenkin näköetäisyydellä. Mietin lievässä hätäännyksen tilassa mitä minun kannattaisi tehdä, joten käyn kysymässä parilta ohikävelevältä mieheltä. Kysyn eikö tilanne vaikuta epäilyttävältä, he vastaavat etteivät kyllä tiedä, ja kehottavat soittamaan kauppakeskuksen vartijoille.
Etsin netistä numeron, ja soitan. Kerron heillekin tilanteen, ja he sanovat tulevansa tarkistamaan. Odotellessani vartijoita näen kolmannen miehen vievän tytön karkkitoriin.
Kaksi vartijaa saapuvat paikalle, ja miehet huomaavat tämän. He kävelevät luoksemme. Vartijat kysyvät miehiltä tilanteesta, ja jälleen nuorin mies suuttuu ja alkaa tivata vartijoilta miksi minun tarvitsisi kysellä asioita.
"Joo joo mut mitä se tekee et miks sen pitää alkaa kysellä kaikkee miks te ootte sen kaa kuka se on mitä me ollaan ei sen tarvi"
Vartijat sanovat minulle, kolmannen miehen ollessa tytön kanssa viellä karkkitorilla, että minun kannattaisi alkaa jatkaa matkaa, että he hoitavat tämän. Tottelen heitä. Kotiin päästyäni olen yhä turhautunempi tilanteen kulkuun, ja soitan hätänumeroon. Selitän heille mitä noin puoli tuntia sitten oli tapahtunut. Vastaaja ei aluksi kuulosta kiinnostuneelta, mutta kun mainitsen tytön iän, hän havahtuu. Hän sanoo että poliisi ei ole saanut sellolta yhteydenottoja, mutta sanoo soittavansa jos tarvii.
Mitäs helvettiä?
submitted by penaalinteravinkumi to HommaInAction [link] [comments]


2019.01.18 19:01 tunsku Todistinko Groomingia?

Tää ei oo mikään huomionhakuinen sepitys, vaan tapahtui tänään.
Olin Sellossa syömässä erään ravintolan penkillä. Viereeni istui kaksi arabi-taustaisen näköistä miestä, jotka alkoivat keskustella vieraalla kielellä keskenään. En kiinnittänyt heihin huomiota, kunnes hetken päästä heidän joukkoonsa liittyi kolmas mies, joka talutti perässään nuorta, selvästi alle kymmenenvuotiasta tyttöä. Tyttö oli suomalaisen näköinen.
Tämä hätkähdytti, ja viellä enemmän hätkähdytti se, kun kolmas mies alkoi esitellä näille kahdelle miehelle tyttöä, painostaen tätä sanomaan "moi" yms. Tyttö ei koko tapahtuman aikana sanonut sanaakaan, mutta näytti olevan vähän hukassa koko tilanteen suhteen, mitä nyt hymyili ujosti.
Vilkaisin ympärilleni ja kysyin tytöltä "hei, tunnetko sä näitä miehiä". Tyttö ei vastaa, mutta miehistä nuorin suuttuu, ja alkaa tivaamaan minulta tyyliin "mitä vittua sä kyselet, mikä oikeuttaa sua kyselee" yms. Selitän, että haluaisin lähinnä tietää onko tyttö miesten tuttu, esim. sukulainen. Tähän mies vastaa "se on meidän sedän tytär" ja käskee minua pitämään turpani kiinni.
Koska olen miehiä nuorempi, ja yksin, nousen pöydästä ja lähden vähän poispäin, pysyen kuitenkin näköetäisyydellä. Mietin lievässä hätäännyksen tilassa mitä minun kannattaisi tehdä, joten käyn kysymässä parilta ohikävelevältä mieheltä. Kysyn eikö tilanne vaikuta epäilyttävältä, he vastaavat etteivät kyllä tiedä, ja kehottavat soittamaan sellon vartijoille.
Etsin netistä numeron, ja soitan. Kerron heillekin tilanteen, ja he sanovat tulevansa tarkistamaan. Odotellessani vartijoita näen kolmannen miehen vievän tytön karkkitoriin.
Kaksi vartijaa saapuvat paikalle, ja miehet huomaavat tämän. He kävelevät luoksemme. Vartijat kysyvät miehiltä tilanteesta, ja jälleen nuorin mies suuttuu ja alkaa tivata vartijoilta miksi minun tarvitsisi kysellä asioita.
"Joo joo mut mitä se tekee et miks sen pitää alkaa kysellä kaikkee miks te ootte sen kaa kuka se on mitä me ollaan ei sen tarvi"
Vartijat sanovat minulle, kolmannen miehen ollessa tytön kanssa viellä karkkitorilla, että minun kannattaisi alkaa jatkaa matkaa, että he hoitavat tämän. Tottelen heitä. Kotiin päästyäni olen yhä turhautunempi tilanteen kulkuun, ja soitan hätänumeroon. Selitän heille mitä noin puoli tuntia sitten oli tapahtunut. Vastaaja ei aluksi kuulosta kiinnostuneelta, mutta kun mainitsen tytön iän, hän havahtuu. Hän sanoo että poliisi ei ole saanut sellolta yhteydenottoja, mutta sanoo soittavansa jos tarvii.
Mitäs helvettiä?
EDIT: Ymmärrän niiden kannan joiden mielestä olin väärässä kysellessäni tytöltä että mistä hän tuntee miehet. Tilanteen ilmapiiri oli kuitenkin hyvin kireä, ja pistänpäs tähänkin niitä syitä jotka saivat minut epäilemään jotain groomingia:
Nuori lapsi usean aikuisen ulkomaalaisen miehen seurassa, viimeaikaiset uutiset huomioonottaen
Miehen hyvin agressiivinen käytös. Sen sijaan, että olisi kohteliaasti tai edes loukatusti selittänyt tilanteen, ensimmäinen reaktio on tyyliin "pidä turpas kii tajuutsä" ja "miks vitussa sä kysyt"
Mies antaa selityksen vasta sen jälkeen kun olen tarjonnut sitä hänelle: "Onks hän vaikka teidän sukulainen?" "Joo hän on meidän sedän tytär"
Kyseinen "sedän tytär" eli serkku ei puhu miesten omaa kieltä vaan hänelle joudutaan puhumaan aksentillista suomea.
Viellä vartijallekaan ei tilannetta selitetä, vaan tärkeimpänä pidetään minun tekojeni kyseenalaistamista.
submitted by tunsku to Suomi [link] [comments]


2018.12.02 15:44 turborontti Mikä olisi paras eläintensuojelukohde/sivusto johon tehdä lahjoitus tyttö-ystävän nimellä joululahjaksi?

PS: Älkää ylä-äänestäkö tätä ettei tämä mene etusivulle josta neitonen sen ehkä näkisi!
submitted by turborontti to Suomi [link] [comments]


2018.11.23 01:10 matsnorberg May someone correct this story?

Lihaksekkaita jalkoja
Kaksi poikaa seisoi koulupihalla keskustelemassa tyttöistä. "Eeva on kaunis", sanoi toinen. "Hänellä on niin siniset silmät ja niin vaalea tukka". "Joo", sanoi toinen poika "Myönnyn kyllä että Eeva on kaunis. Mutta hän on varattu. Hänellä on jo poikaystävä. Mutta tuo tyttö, joka seisoo portin edessä, on myös aika kaunis". Hän osoitti porttia päin.
"Minusta hän ei ole kaunis ollenkaan. Hänellä on liian paksuja ja lihavia jalkoja, eikä hänellä ole suuriakaan rintoja".
"Etkö näe eroa lihavan ja lihaksekkaan välillä? Hänellä on kyllä lihaksekkaita ja paksuja reisiä, mutta myös tiiviita ja, linjakkaita ja vahvoja. Koko tyttö näyttää tosi vahvalta. Lyön vaikka vetoa, että hän harrastaa jotain urheilulajia".
"Olet kyllä oikeassa. Hän pelaa jalkapalloa koulun tyttöjoukkueessa. Olen kuulut hänen olevansa oikein hyvä pelaaja".
"Kuulostaa aina vain kiinnostavammalta. Luuletko, että minulla on mahdollisuuksia seurustella hänen kanssaan?"
"On vaikea tietää. Mutta vaikuttaa siltä, ettei hänellä on poikaystävää. Ehkä sinun on parasta kysyä häneltä suoraan heti paikalla. Et ikinä saa häntä odottamalla ja kysymättä".
Sen jälkeen poika meni tytön luo ja sanoi: "Hei! Nimeni on Lars. Luulen, ettemme vielä puhuneet keskenämme". Tyttö näytti hiukan hämmentyneeltä, mutta vastasi sentään: "Olen Rakel. En luule tuntevani sinua. Mitä sinä haluat?"
"Vain jutella vähän. Olen kuullut, että pelaat jalkapalloa. Olen itse pelannut vähän jalkapalloa. Se on hauska peli se". Tyttä näytti uteliaalta, mutta hänellä oli myös kiva pilke silmissään. "Oletko tullut minulle vain puhumaan jalkapallosta?" hän kysyi.
"Ei sentään. Olen ihastunut sinuun! Haluan seurustella sinun kanssasi." Nyt se oli sanottu, eikä voinut tehdä sanomattomaksi. Tytön poskensa lehahti punaiseksi, mutta hän toipui yllättävän nopeasti. "Se oli erittäin suoraan sanottu. Ei monet pojat olisi tehneet sellaista, ei näin välittömästi." Hän tuijotti poikaa hetkeksi uteliaasti ja sanoi lopulta: "Kuulostat reilulta ja ystävälliseltä, mutta mä tuskin tunnen sinua."
"Kyllä me tutustumme toisiinsa ajan mittaan", hän sanoi. "Ja meillä on yhteisiä harrastuksia."
"Tarkoitatko jalkapalloa? Mutta sinä on jo lakannut pelaamasta."
"Kyllä tiedän yhtä ja toista jalkapallosta. Lisäksi minä voin valmentaa sinua."
"Meillä on jo valmentaja", tyttö tottesi, mutta näytti selvästi, että hän oli tehnyt vaikutuksen tytölle.
"Me voidaan harjoitella toistensa kanssamme?", poika lisäsi. "Olisiko se kiva?"
Rakel vaikutti vielä hämmentyneeltä, mutta sanoi sentään, että se olisi varmaan mukava.
"Mutta nyt välitunti on jo ohi, ja on lähdettävä luokkaan. Me olemme eri luokalla, joten me saamme tavata koulupäivän jälkeen. Ehdotan, että sinä seuraat minua kotiini. Silloin me voimme jutella minkä haluamme, ja sinä voit tutustua minun perheeseeni. Odotan sinua portin edessä. Nähdään!"
"Nähdään!"

submitted by matsnorberg to LearnFinnish [link] [comments]


2018.10.16 23:28 poisheitto182 Hukassa opiskelussa, opintojen viivästymisen selittäminen Kelalle

edit: kiitos kaikille vastauksista, olen jo selannut amkin terveydenhuollon palvelut läpi ja tässä katon mihin alan ensimmäiseksi ottaa yhteyttä, varmaan nyt ensimmäiseksi opoon ja sitten lääkäriin katsomaan tuleeko sieltä jotain diagnoosia masennukseen tai ahdistukseen. Olen myös erittäin helpottunut, että tähän mennessä kaikki on ollut sitä mieltä, että nyt on tauko koulusta paikallaan, koska jos vastaukset olisi olleet "ei kannata lopettaa" niin varmaan ahdistus olisi vaan pahentunut, mutta nyt on tietyllä tavalla helpottunut olo, tuntuu, että kyllä tämä vielä tästä. ​
**Jos et halua lukea syitä miksi tilanne on mikä on, voit siirtyä alas ja vastata vain kysymyksiini, mutta ehkä oikeita neuvoja on vaikeaa antaa jos et lue selitystä tilanteestani**

Olen yrittänyt tämän postauksen kirjoittaa jo monta kertaa, mutta on vaikea saada mitään järkevää kokonaisuutta, vaikea selittää ulkopuolisille asioita mihin ei itselläkään ole vastausta. Tässä on kuitenkin tilanteeni:
2016 valmistuin lukiosta ylioppilaaksi ja seuraavana syksynä hain ammattikorkeakouluun ja pääsin läpi.
21v opiskelija ammattikorkeakoulussa, opiskelen ICT insinööriksi.




Toisena vuonna opinnot meni penkin alle ja nyt joudun tämän vuoden jatkamaan toisen vuoden opiskelijana, vaikka olen kolmatta vuotta tässä koulussa.

Sain 40 opintopistettä viime vuonna, mutta käytin 60 op edestä opintotukikuukausia.

Tilanne on kuitenkin vielä huonompi, koska on muutama kurssi mistä pääsin läpi, mutta en oppinut mitään koska menin sieltä mistä aita on matalin ja esim. kopsasin kaverin tehtävät ja sanoin itselleni että opiskelen sitten myöhemmin asiat mutta eihän siinä tullut mitään opiskeltua. Ja nämä ovat myös niitä tärkeitä kursseja esim WWW-ohjelmoinnista pääsin läpi vaikka javascriptiä en osaa yhtään koodata.

Miksi näin tapahtui, sen haluaa tietää Kela, te ja myös itsekkin, mutta tuntuu että en oikein osaa itsekään sanoa miten näin kävi, muutakun että ongelmat vaan kasaantui ja pahenivat varsinkin oman mielen sisällä.

Todellisuus on, että lukion jälkeen en ollut vielä valmis tähän kouluun, olisin halunnut ottaa välivuoden juuri siksi että voisin korjata oman terveydentilani, koska epäilin, että näitä ongelmia voisi ilmetä koska tiesin että oma fyysinen ja mielenterveydellinen tilani ei ollut kohdallaan. Kuitenkin sain tyydyttävän yo todistuksen ja noin 7 keskiarvon kursseista, pääsin heti seuraavana syksynä ammattikorkeakouluun. Yliopistoihin en hakenut koska en ole ikinä opetellut opiskelemaan ja yliopistojen pääsykokeisiin lukeminen kuulosti ylitsepääsemättömältä, ja sain matematiikasta A:n YO-kirjoituksissa. Olisin pystynyt varmasti parempaankin.

Suurin syy ongelmiini on lihavuuteni, ja siitä on tullut monia uusia ongelmia, mitkä on vaikuttanut todella paljon mielentilaani, ja myös rajoittanut minua paljon. En ole tottunut tekemään töitä vaan viimeiset 2 vuotta olen mennyt sieltä mistä aita on matalin ja päivät on kuluneet instant gratification addiktioilla. Minulla on usein sosiaalista ahdistusta, vaikka olenkin sosiaalinen ihminen (tykkään käydä festareilla, bileissä hyvässä seurassa). Kaupassakin käyminen on välillä työmaa, koska keho ja mieli vaan taistelee vitusti vastaan, tulee hiki, jokapaikka kutiaa, tuntuu kuin jokainen vastaantulija tarkkailee jokaista liikettäni. Joinain päivinä taas on ihan normaali olo. Minulla ei ole yhtään kavereita opiskelukaupungissani ja vietän 90% ajastani kuukaudessa yksin. Minulla ei ole ikinä ollut tyttöystävää, enkä ikinä ole kokenut että kukaan tyttö tykkäisi minusta.

En ole ikinä oppinut opiskelemaan kunnolla vaan yläaste ja lukio meni läpi sillä että kävi tunneilla ja hiukan selaili kirjaa ennen koetta. (olen 7 oppilas)
Olen kuullut kuinka jotkut sanovat lukeneensa pääsykokeisiin monia tunteja päivässä, tämä kuulostaa ihan mahdottomalta minulle kun tottunut siihen max tuntiin kerrallaan ja harvoin.

Amkissa jatkoin samalla linjalla, tai jopa vielä huonommalla ja asiat alkoivat mennä päin vittua nopeasti, samaan aikaan masennus lihavuudesta, yksinäisyydestä, ja eristäytyneisyydestä alkoi pahentua. Välillä menee viikkoja suht normaalilla ololla, mutta on ollut myös välillä semmoisia kuukausia missä olen itkenyt joka päivä. Itsetuhoiset ajatukset ovat alkaneet ilmestymään, en ole oikeasti harkinnut itsemurhaa enkä aijo harkita, mutta sen ajatteleminen tuntuu joskus kivalta, kun tuntuu että jokasuunnassa on umpikuja. Siksi onkin tuntunut, että olen epäonnistunut jo kaikessa Lihavuuteni on ollut addiktio ruokaan, ihankuin muutkin addiktiot esim tupakkaan, huumeisiin tai alkoholiin. Olen ruoalla paennut todellisuutta ja kokenut sitä hetkellistä hyvää oloa, jo usean vuoden ajan.
Tiedän kuitenkin, että pystyn tämän addiktion voittamaan, vaikka se ei vielä olekkaan tapahtunut muutakuin välillä hetkellisesti. Tuntuu, että olen yrittänyt keskittyä moneen asiaan samaan aikaan, mutta ei mihinkään kunnolla. Lopputulos on se, että lähes päivittäin ajatuksissani koen masennusta, syyllisyyttä, vihaa ja epätoivoa. Olen vain alkanut viivyttelemään tärkeissäkin asioissa, esim kesälläkin sain viivyteltyä kesäkurssin sivulle kirjautumista, kun vihdoin tein sen sanottiin minulle että minut on poistettu kurssilta koska en ollut kirjautunut ensimmäiseen 3 viikkoon. Todella monen asian olen saanut kustua procrastinoimalla niinkauan kunnes on myöhäistä. Viivyttelin harjoittelupaikan etsimistä, en saanut, viivyttelin kesätyön etsimistä, en saanut. Varmaan moni ajattelee, että täytyy olla vitun tyhmä että tekee noin, ja niin tarvii ja itsekkään en tiedä mitä ajatella, nään kun seinät kaatuu hiljaa ympärilläni mutta en reagoi, elän denialissa niinkauan kunnes tapahtuu jotain kunnon paskaa mikä aiheuttaa niitä kuukausia milloin tekee mieli itkeä päivittäin.
En osaa selittää tekojani teille koskan en osaa selittää niitä itsellenikään. Vielä vaikeampi on siis yrittää selittää niitä Kelalle. Välillä tuntuu ikävältä kun tuntuu ettei ketään välitä minusta, välillä taas haluaisi ettei ketään välittäisi, ettei vanhemmat kyselisi kuulumisia ja tekisin juuri sen mikä tuntuu itsestä 100% oikealta eikä tarvisi välittää kenenkään mielipiteistä (Tiedän, ettei tarvitse, mutta helpommin sanottu kuin tehty, ei ole helppoa sanoa vanhemmille että haluaa lopettaa koulun koska on vain niin saatanan tyhmä ja kussut omat asiat)


No, se miksi lähin kirjoittamaan tästä on se että sain kelalta kirjeen postissa missä käsketään selvittämään miksi opinnot ovat viivästyneet (40 op viime vuonna, mutta käytin 60op edestä tukikuukausia)


Tiesin kyllä että tulee joku kirje, luulin vain että joutuisin maksamaan takaisin ylimääräiset tuet, mutta kirjeessä lukikin että jos syy siihen että opinnot ei ole edistynyt ei miellytä kelaa, niin menetän opintotukeni
1.1.2019 alkaen.

Olen miettinyt että pitäisikö vain lopettaa koulu tähän väliin ja hoitaa itseni kuntoon, jotta voi sitten opiskella ja olla se ihminen ketä haluankin olla. Mutta en tiedä miten se tapahtuisi käytännössä, pitäisikö minun hakea uusiksi
tähän kouluun sitten kun olen valmis? Tarviiko minun tehdä kaikki kurssit uusiksi jos lopetan nyt, vai säilyykö ne. Entä onkohan minun paljon vaikeampaa päästä sisään kouluun kun en olisi enää vastavalmistunut, huolettaa sekin että jos
koulut painottaa yhä enemmän pääsykokeissa yo todistusta ja lukioarvosanoja.


**Ne itse kysymykset**
Vaihtoehtoni ovat siis

Jatkan tässä koulussa (Tänä vuonna minulla tulee myös vain 40 op koska teen vain edellisen vuoden rästikursseja, joten en kyllä voisi joka kuukaudelle ottaa opintotukea..)
Ja jos minulta otetaan opintotuki pois niin mielenkiinto opiskella on vielä pienempi, milloin edes saisin opintotuen takaisin jos se otetaan pois?




Toinen vaihtoehto minkä itse näkisin oikeaksi minulle, eli lopettaa tämä koulu tähän, ja ottaa vaikka vuosi taukoa ja keskittyä vain oman hyvinvointini korjaamiseen. En myöskään ole aivan varma onko tämä se oikea ala minulle. Mutta varmasti osasyy miksi olen alkanut epäilemään valintaani on koska opiskelu on tuntunut mahdottomalta. Ekan vuoden kävin kuitenkin ihan hyvin mielin ennenkuin koodauksen taso vaikeutui.

Pitäisi tosiaan kelalle antaa selitys opintojen viivästymisestä, mitä minun kannattaisi sanoa? En ole siis käynyt lääkärissä koskaan masennuksen tai ahdistuksen takia koska en ole ajatellut että sieltä tarvitsisin mitään.

Ei taida mennä oma tilanteeni "vaikeasta elämäntilanteesta" varsinkaan ilman lääkärin todistusta masennuksesta, minun pitää palauttaa selvitys 18.10 joten ei ole aikaa myöskään mitää todistusta käydä hakemassa enkä tiedä
saisinko sellaista edes valehtelematta. Suuri syy kuitenkin opintojen viivästykseeni on että en vain ole yrittänyt.

Kela kysyy myös, jatkuuko ongelma, ja ei se kyllä ole mihinkään muuttunut, muutakuin että voin päättää yrittää opiskella tosissaan, mutta en edes tiedä onko motivaationi tällä hetkellä sitä että pystyisin tosissaan keskittymään opiskeluun.

Osaako kukaan sanoa kannattaisiko minun hakea jotain lääkettä masennukseen/ahdistukseen?Olen ajatellut että turhaan mitään lääkkeitä haen kun tiedän kuitenkin miten saan itseni tuntemaan paremmalta, mutta tuntuu myös että ongelmian korjaaminen on vaikeampaa kun on huonossa tilassa.
Blink-182:n Stockholm Syndromen sanoitukset tuntuu kolahtavan itseeni vähän liiankin hyvin:
"I'm so lost I'm barely here I wish I could explain myself But words escape me"
Kiitos kaikille ketkä tämän luki tai vastasi kysymyksiini.

submitted by poisheitto182 to Suomi [link] [comments]


2018.04.10 15:10 raphier Yläaste-ikäisten nuorten törkeä käyttäytyminen tunneilla

Tänään aloittelin ensimmäisen työpäiväni erään ylä-asteen apulaisopettajana. Viimeksi olin sellaisessa kun itse olin samassa laitoksessa oppilaana, joten olin myös kiinnostunut siitä, kuinka paljon homma on muuttunut vuosikymmenien aikana.
Ja nyt on pakko sanoa, että valtion instituutioilta on homma karkanut käsistä! Puhumme siis myös 17-vuotiaista nuorista joilla pitäisi olla jonkinlainen käsitys kunnioituksesta ja käyttäytymisestä. Tänään koin ison järkytyksen jo heti kun astuin sisälle luokkaan. Paikalla oli luokanvalvoja ja täysi rähinä päällä. Melua riitti niin paljon, että seuraavalla kerralla aion ottaa kuulonsuojaimet mukaan.
Puolet oppilaista eivät noudata minkälaisia ohjeistuksia. Pojat levittelevät jalkojaan pöydälle. Tytöt eivät kunnoita opettajaa ollenkaan. Opettaja pyysi heti saavuttuani kahta korkeaäänistä nuorta pysymään hiljaa, yksi tytöistä vastasi heti "Ei meidän tarvii olla hiljaa!" ja jatkoivat keskustelemista.
Oli menossa englanninkielen tunti. Huomasin, että takarivin tytöltä puuttui vaadittava opiskelumateriaali, eli tuntiin soveltuva kirja. Käskin häntä ottamaan sen esiille. "No voi vittu!" tämä vastasi, kuin olisin keskeyttänyt opiskelua merkityksellisempää tapahtumaa, instagramin läpräämistä nimittäin.
Luokasta löytyy myös se yksi bimbo, kaunis nuori tyttö jonka poikakaverit saartavat ja antavat kaiken huomionsa. Hän on ottanut tehtäväkseen tehdä kaikki toisin kuin käsketään. Hän vitsailee ja alistaa opettajaa suullisesti luokan edessä. Tehtävänannon aikana tytöllä oli otsaa sanoa opettajalle "Emmä tätä halua tehdä, kirjoita sä se mulle tonne vihkoo." ja sitten kun itse yritin auttaa, sain perään paria kommentia ulkonäöstäni. "Vittu toi on ruma ope" ja naurut porukalta. Kysykää itseltänne, onko tämä normaali käytös nuorelta aikuiselta?
Eivätkä ongelmat aina puhelimista johdu. Tunnin lopuksi pidettiin tentti. Tentin aikana oppilaita pyydettiin laittamaan puhelimet reppuun. Tentissä oli 20 sanaa joiden suomennokset piti kirjoittaa lapulle. Tunnin lopuksi alle puolet saivat tehtyä edes jotain. Loput jatkoivat pelaamista, läpräämistä ja muita yhteydettömiä juttuja. Puolet luokasta saivat kirjoitettua lapulle vain kahta sanaa. Mitä tänään opittiin? Ei mitään.
Mainittakoon taas, että puhumme kohta täysi-ikäisistä nuorista 8 ja 9 luokan oppilaista, joilla elämä ottaa kohta uuden suunnan työelämän arkeen ja yksikään heistä ei tunnu olevan sellaiseen valmis.
EDIT: Miksi yläasteella on yli 17 vuotiaita oppilaita? Suomessa kouluikäisinä pidetään 7-16 vuotiaita. Moni aloittaa opiskelunsa keväällä 8-vuotiaana jolloin 9-luokkallainen voi olla 17-v. ja jos jää luokalle niin voi helposti harhailla yläkoulussa vielä 18-vuotiaanakin.
submitted by raphier to Suomi [link] [comments]


2017.11.30 23:27 stopsekuhara MeToo haittavaikutukset

En vähättele seksuaalista häirintää. Epäasialliset huutelut ja kourimiset ilman lupaa on ihan selviä tapauksia. Koulun opettajan ei todellakaan kuulu tehdä, sanoa tai toimia oppilasta kohtaan millään seksuaalisella tavalla. Pojat eivät ole vain poikia vaan ahdisteluun pitää puuttua. Ei tarkoittaa ei. Seksuaalista häirintää varmasti tapahtuu paljon ja on hyvä että asia on otettu esiin. Mutta rohkenen silti väittää, että nykyisellä keskusteluilmapiirillä on myös haittavaikutuksia ihmisten asenteisiin ja normaaliin kanssakäymiseen.
Kun ihmiset ovat reaalimaailmassa tekemisissä toistensa kanssa, niin hommat ei mene niin kuin elokuvissa. Jokainen kommentti, katse tai kiinnostuksen osoitus ei välitä viestiä niin kauniisti kuin voisi toivoa. Varsinkin nuoret ja kokemattomat ihmiset vasta opetettelevat tätä. Ollaan hyvin kömpelöitä ja pakosti aiheutetaan epämukavia tilanteita toisilleen, tehdään virheitä. Tämä on normaalia kehitystä jota ei voi välttää. Ja sen suhteen on ennen myös pystytty olemaan ymmärtäväisiä. Teinipoika lähestyy ihastustaan ja homma menee mönkään ja poika tekee vahingossa jotain typerää. Tyttö voi tästä esimerkiksi ajatella että oli kyllä aika nolo tai pahemmassa tapauksessa että nyt tuolla tyypillä kyllä meni vähän yli, mutta osaa antaa sen anteeksi kun rakkaushutut nyt muutenkin on niin uusia ja monimutkaisia.
Nyt käynnissä olevan keskustelun ilmapiiri taas opettaa ihmisiä siihen, että jokainen pienikin tai vahingossa tapahtuva rajanylitys on vakava rikos josta normaalin ihmisen kuuluu tuntea itsensä loukatuksi. Jos joutuu jonkun kokemattoman ihmisen kömpelön, ehkä hieman häiritsevänkin lähestymisyrityksen kohteeksi, niin ensimmäisenä täytyy miettiä että olenkohan nyt seksuaalisen ahdistelun uhri, ja että nyt varmaan pitää tehdä tästä oikeusjuttu ettei asia jää pimentoon ja kun voi muuten jäädä hirveät traumatkin jos asialle ei tee mitään.
Minkälaisia nuorista kasvatetaan? Ei opita aidosti kuuntelemaan itseään, ei opita antamaan anteeksi pieniä kömmähdyksiä. Sen sijaan paisutetaan jokaisen inhimillisen virheen vakavuutta. Ei opita realistisia mittasuhteita vaan kaikki tahallinen tai tahaton häirintä lasketaan samalla (nolla)toleranssilla pahimmaksi mahdolliseksi mitä voi tapahtua. Tytöistä tulee yliherkkiä ja pojista tulee pelokkaita. Kynnys olla tekemisissä vastakkaisen sukupuolen kanssa kasvaa ujommalle yksilölle entisestään, parempi vaan luovuttaa kokonaan ettei vahingossa ahdistele. Tämä on sellaista urhiutumisen ilmapiiriä.
Asian käsittely on vaikeaa. Toisaalta pitäisi nostaa esille häirintä johon ei ole tähän mennessä osattu puuttua, mutta tarvittaisiin myös hieman monipuolisempaa ja ymmärtäväisempää keskustelua, joka ei liioittelullaan pelottele ihmisistä antisosiaalisia hiiriä.
Ja anteeksi jos tässä liikaa lokeroin sukupuolia. En sitäkään osaa.
submitted by stopsekuhara to Suomi [link] [comments]


2017.08.13 15:40 DotaWemps Tyttö ei pystynyt ostamaan lippua, Carita pelasti - "Antaisitte kiusaantuneiden konduktöörienne tehdä sitä mitä mainostatte"

Tyttö ei pystynyt ostamaan lippua, Carita pelasti - submitted by DotaWemps to Suomi [link] [comments]